Vuonna 410 tapahtui jotakin, mitä monet roomalaiset eivät olleet pitäneet edes mahdollisena: barbaareiksi kutsuttu goottien joukko, Alarik I:n johdolla, valtasi itse Rooman kaupungin. Tämä oli ensimmäinen kerta lähes kahdeksaan vuosisataan, kun Rooma joutui ulkopuolisten käsin ryöstettäväksi. Vaikka Rooman poliittinen merkitys oli tuohon aikaan jo vähentynyt, sen symbolinen arvo oli yhä valtava – se oli imperiumin sydän, 'ikuinen kaupunki', jonka turvallisuus oli tuntunut taatulta. Valloitus ei tapahtunut raivoisana tuhona, vaan järjestelmällisenä ryöstönä, mutta sen psykologinen vaikutus oli musertava sekä Roomassa että koko Euroopassa.
Alarik oli goottipäällikkö, joka oli aiemmin toiminut Rooman armeijan liittolaisena ja sotilaallisena kumppanina. Hän oli taistellut Rooman puolesta ja odotti oikeutettuja korvauksia – maata, asemaa ja tunnustusta. Kun Rooman hallinto epäonnistui täyttämään lupauksiaan ja kohteli gootteja alisteisina, Alarik päätti toimia. Hänen joukkojensa lähestyessä Roomaa ne kohtasivat vähän vastarintaa. Kaupunki oli heikentynyt sisäisistä valtataisteluista, taloudellisista vaikeuksista ja huonosta organisoinnista. Alarik ei tullut hävittämään, vaan osoittamaan voimaa ja painostamaan Roomaa neuvotteluihin. Kun sitä ei tapahtunut, kaupungin ovet avattiin – ja ryöstö alkoi.
Vaikka ryöstö ei tuhonnut Roomaa fyysisesti täydellisesti, se mursi sen moraalisen auktoriteetin. Roomalaiset, jotka olivat vuosisatojen ajan pitäneet itseään ylivertaisina ja sivistyksen vartijoina, joutuivat nyt kokemaan omassa kaupungissaan valloittajien läsnäolon. Monet kirkot ja rakennukset säilyivät, mutta ihmiset kärsivät, omaisuutta vietiin, ja kaupungin status ikuisena suuruutena järkkyi. Samalla kristilliset kirjoittajat, kuten Pyhä Augustinus, joutuivat vastaamaan uskovaisten kysymyksiin: miksi Jumala salli Rooman nöyryytyksen? Tämä johti syvään teologiseen ja kulttuuriseen pohdintaan, jossa imperiumin maallinen suuruus nähtiin toissijaisena Jumalan valtakunnan rinnalla.
Vuoden 410 valloitus merkitsi uuden todellisuuden alkua: Rooma ei ollut enää ylittämätön linnoitus, vaan osa muuttuvaa ja epävakaata Eurooppaa. Vaikka imperiumi jatkoi olemassaoloaan vielä vuosikymmeniä, tapahtuma oli yksi monista, jotka kiihdyttivät Länsi-Rooman alamäkeä. Se osoitti, että Rooman asema suurvaltana ei enää perustunut voimaan, vaan menneisyyden muistoihin. Valloitus muistutti myös siitä, miten liittolaisten laiminlyönti voi kääntyä valtakuntaa vastaan. Gootit eivät halunneet tuhota Roomaa – he halusivat paikkansa sen järjestelmässä. Kun sitä ei annettu, he ottivat sen väkisin. Ja historian kirjoihin jäi hetki, jolloin Ikuinen kaupunki murtui.